Oulun kisareissu oli kiva ja pitkä, aamulla klo 11 starttasin kohti Oulua ja kotosalla takaisin klo 22. Mutta ei näitä reissuja kyllä voita mikään, vielä kun ois ollu matkaseuraa.

Tuomarina oli Herralan Ritva, kivat radat Ritva oli suunnitellut ja tykkäsi kovasti olla pohjoisessa tuomaroimassa. Täällä näkyy kuulemma se, että nautitaan koiran kanssa tekemisestä.

Eka rata oli loistava. Pinna teki just mitä käskettiin, käskyt tuli suht ajoissa peräti. Kontaktit otettiin hyvin ja muutenkin oli mallikelpoista, kunnes... Mulla vilahti nolla ajatuksissa ja sillä sekunnilla kun mieli karkasi ohjauksesta, niin käskytys jäi. Uskomatonta kyllä, mutta Pinna otti kiellon hypylle. Tosi hyvä rata, paras kisarata ikinä. Vaikka Pinna eteni tuttuun tapaansa kaasu pohjassa, niin mulle ei tullu radan aikana ollenkaan kiireen tunnetta. Hyvä mieli jäi, ens kerralla rutistetaan sitten loppuun asti.

Seuraava rata meni virheeseen asti hyvin. Pinna kuumuu mun ohjausvirheistä, nyt se meni liian lujaa puomille ja valitettavasti se tipahti juuri ennen laskevaa osaa. Onni onnettomuudessa, ettei Pinnalle käynyt mitenkään ja se onnistui laskeutumaan jaloilleen. Ei passaa antaa sen mennä kiitolaukkaa puomille. Otettiin puomi heti perään uusiksi, ja ihan normaalisti se puomin meni - hiljaisempaa laukkaa tällä kertaa. Jatkettiin rata maaliin asti. Oma ohjaus oli vähän huiskimista hylsyn jälkeen, palkaksi maalissa sain nahkan käsivarteen kiinni. Hauiksessa on kulmureiden kuvat muistona... Oma vika! ;)

Hyppyradalle ei enää ollu hirveitä fiiliksiä lähteä - pitkä kisapäivä veti veronsa. Ja käsillehän se meni sitten alusta asti. Mun piti mennä vastaanottaan ja kääntään kakkosesteelle. Pinna otti varaslähdön ja jatkoin kakkoshypystä. Hylsyhän siitä tuli. Hienoja pätkiä hyppyradalla, harmi kun se lähtö pilas kisan. Ois pitäny vaan lähtee yhtä aikaa ja tehdä takana leikkausta kolmoselle...

Kaiken kaikkiaan kivat kisat! Kiltalaisille tuli kolme nollaa, onnea vaan Fonzielle ja Viuhtille ohjaajineen. Viuhti sai myös sertin. Ei mekään kisoista tyhjin käsin lähdetty. Sponsoroin Pinnalle Pomppa-loimen, mikä sopi sille täydellisesti.

Alla pari tuoretta kuvaa Pinnasta, kiitos Sonjalle vielä kuvien värkkäämisestä.

Pinniksen kanssa ollaan harrastettu agiliitoa ja pikkuisen tokoiltu. Agilityssä kontaktit ja kepit alkaa olemaan hyvällä mallilla, ja joskus ohjaaja muistaa edes vähän liikkua. Mennään testaamaan oppeja KAS:n kisoihin nyt tulevana viikonloppuna. Hrr... Mikähän kumma päähän pisto oli ilmoittaa nahkiainen ja vilukissaohjaaja maneesikisoihin? Toivottavasti saadaan tehtyä treenisuoritukset kisoissa.

Tokoilussa on pari ahaa-elämystä tullut eteen, vielä tarvittaisiin monen monta samanlaista. Se on vaan niin tarkkaa hommaa, mun ja Pinnan luonteenlaadut yhteenlaskettuna tokoilu on vähän sen näköstä. kaiken pitäs tapahtua heti kohta just nyt tai ei ollenkaan. Kivaa se silti on! :) ja sehän se pääasia onkin.

Myös tokossa oon siirtynyt enemmän lelupalkkaan, vaikka tuolle suursyömärille kelpais namitkin. Pieni probleema on vaan se, että Pinna riuhtoo patukkaa vähän liikaakin.. Makupalalle se antaa irti hyvin.

Ystävänpäivän kunniaksi käytiin Pinnan ja Muskan kanssa esteillä. Meillä oli myös Sonja ja lägpys Zippi vierailulla, oltiin menossa Kiltan tokokurssille, mutta se valitettavasti peruuntui la-aamuna kouluttajan sairastuessa. Shit happens. Pinna meni mukavasti, ja Muska ei ois millään malttanut tulla pois. Se oli ihan onnessaan, kun sai mennä minihyppyjä ja purkia. Voi toista... Ihan tuli vanhat hyvät ajat mieleen, molemmille.

Pinna ja Muska kävi molemmat hierojalla. Muska antoi tuttuun tapaan hieroa hyvin, sillä oli takapää aika jumissa, mutta niin siitä vain tuli taas koiruus. Pinna on pariin kolmeen kertaan tippunut puomilta - liikaa vauhtia ja liian vähän malttia. Pinnaa ei ollakaan hierottu kuin kerran, ja oli tämä toinenkin kerta vähän työvoitto. Pinna taisteli vastaan, mutta sitten se rauhottu hierontaan. Takapäästä + hännästä löyty jumes, ja uskokaa tai älkää, niin Pinna painelee kahta kauheammin metsässä ja kentällä. Mistähän vielä mulle saatas turbojänis jalkoihin..?

Piti tulla shokeeraamaan harvalukuista lukijakuntaa! ;) Huomasin kaverin blogilinkistä, että meidän blogi on päivitetty yli 4 kk sitten...

Hmmm... Mitähän neljän kuukauden aikana onkaan tapahtunut.... Pinnan agilityura on korkattu lokakuussa, jolloin kisaikä täyttyi. Keskeneräinen koiruus ja vielä keskeneräisempi ohjaaja. Treeneissä menee hienosti, mutta sitten kisatilanteessa ohjaajan pasmat meneekin sekaisin. Syynä lienee parcol Muskan ohjauskuviot, joita taas Pinnikseen ei juurikaan voi käyttää. Kisatilanteissa tein kaikki niin kuin Muskan kanssa, sitä piti "starttailla" vähän ennen starttia. Ja sekään ei Pinnalle sovi, sillä kun on moottori päällä koko ajan! ;) Kisoissa menee hyvin siihen asti, kun muistan että ohjaan Pinnaa. Jos selkäytimestä pullahtaa vanhat muistot mieleen, niin metsään menee. Uudet kisapaikat tai esteet eivät ole olleet ongelmana, näyttää olevan ihan sama missä tehdään hommia, kunhan vaan tehdään. Kisattiin myös Seinäjoen tekonurmella, missä olikin todella hienot puitteet! :) Kiva, että taviskisaajatkin pääsee tekonurmelle! Seinäjoella olikin ilahduttava määrä nahkiaisia ykkösissä ja kakkosissa - tosin sen verran kohteliasta sakkia oltiin, että jätettiin palkintopallille tilaa muillekin! Oli kiva nähdä nahkiaisia, etenkin soopelinarttu Uma oli mukava uusi tuttavuus!

Seinäjoen koiranäyttelyssä pyörähdettiin marraskuussa. Tuomaria en nyt päähäni saa, mutta eh sieltä kuitenkin palkinnoksi saatiin. Pinna oli turhan paksu näyttelytähdeksi. Hyvä, että tuomarit kiinnittävät huomiota tuollaisiin asioihin, ainakin tämä omistaja otti opiksi! Tosin Muskalle on kerran sanottu, että voittaisi muuten luokan, mutta kuuluu tällä hetkellä painonvartijoihin... Saatiin valitettavasti Seinäjoelta muitakin tuliaisia kuin punainen nauha, nimittäin kennelyskä. Oltiin Thaimaassa ja saatiin viestiä Sonjalta, että Pinnalla on varmaankin kennelyskä. Kovasti ruokahalukin oli heikennyt, ja onneksi vanhemmat käytti sitten Pinniksen eläinlääkärillä. Kiitos vielä sinne kotipuoleen koiruuksien hyvästä hoidosta! Toivottavasti ihmiset pitäisivät yskiviä koiriaan ja saman perheen oireettomia koiria kotona sen varoajan ajan, tai mielellään pidempään jotta tauti saataisiin kaadettua.

Tässä blogihiljaisuuden aikana ollaan käyty myös Lohtajan Pahojen järjestämällä tokokurssilla, jossa kouluttajana oli Marja-Leena Hituri. Ensimmäisen päivän olin turistina, toisena päivänä päästiin sitten koirapaikalle. Harjoiteltiin palkkausta, pitäisi kiinnittää huomiota siihen, ettei "vatkaa" rannetta ja muistaa antaa koiran viedä. Tässä onkin opeteltavaa... Harjoiteltiin myös luoksetulon oikeaa paikkaa. Sitten Hituri näytti palkkausta ja seuraamista Pinnan kanssa, ja se meni niin nätisti.. Nyt olen palkannut sitä patukalla enemmän, ja se pitää paremmin paikkansa seuraamisessa ja on koko ajan skarppina. :) Hituri kehui Pinnaa mahtavaksi koiraksi, jolla on moottoria...

Moilasen Markku kävi kouluttelemassa kiltalaisia, oltiin Pinnan kanssa kurssilla. Ongelmaksi muodostui esteiden alittaminen, tämä ongelma tuli jokin aika sitten. Hieronnan jälkeen selvisi, että Pinnan oikea lapa oli jumissa, sen takia se alitti tiukat hypyt. Seinäjoen kisoissa se hyppäsi oikein. Tarkalla ohjauksella se ei alita, mutta jos mulle tulee liian kiire ja hutiloin, niin se saattaa alittaa.

 

 

Jos joltain on jäänyt huomaamatta,  blogiin ei ole tullut hetkeen tavuakaan minun toimesta. Syitä, tai ainakin teko- sellaisia on monia, mutta ne jääköön tänne kirjaamatta. Kiirettä pitää...

SM-tokoiluissa Kiltan joukkueella oli ns normaali suoritus - kärkisijojen kolkuttelu jätettiin suosiolla muille joukkueille. Pinnan kanssa saatiin kolmostulos. Oltiin kimppakyydeillä liikkeellä, liikkeelle lähdettiin aamutuimaan. Pitkä odotus aina aamun pikkutunneista iltapäivän puolelle oli liikaa Pinnikselle, eikä meidän kisavarmuuskaan ollut kohdillaan. Tutut nollat hypystä ja jättöliikkeistä. Muutenkin väsynyttä menoa, mikä näkyi epätarkkuutena. Oisin keskeyttänyt varmasti jos ei olisi ollut joukkuekisa kyseessä. Kisaympäristössä Pinna kuitenkin pystyi keskittymään hyvin, mihin olen tosi tyytyväinen meidän ADHD:n kohdalla. Omassa tokokokeessa käytiin myös kannatuksen vuoksi, tällä kertaa jäätiin tuloksetta. Kinnusen Veijo tykkäs kuitenkin näkemästään, vaikka ei me pisteillä herkuteltu. Ikinä ei koskaan mikään kisa oo jännittänyt näin paljoa, se varmasti tarttu Pinnaan ja se oli epävarma liikkeissä. Katellaan, josko vielä käydään tokokisoja tälle vuodelle. Hyvällä mallilla se mun mielestä on, vaikka kisatulokset ei puhukaan sen puolesta. Niin ku Veijo tuumaskin, se on ihan sormen napsautuksen päässä se onnistunut kisasuoritus.

Agilityn alkeiskurssi on koluttu läpi ja jatkokurssilla on kertaalleen käyty. Hienosti Pinna hakee esteitä ja etenee niille. Ollaan harjoiteltu takanaleikkauksia, vedättämistä, etenemistä jne. Kontaktit mennään vielä narussa apuohjaajan kanssa, ja keppeillä käytetään verkkoja. Verkkoja vois pikkuhiljaa ruveta häivyttämään keskeltä.

Pinnan kanssa käytiin Ylivieskan näyttelyssä. Olin ilmottanu sen junnuluokkaan, vaikka sen ikä ois riittäny jopa nuoriin. Ajattelin kuitenkin, että se on vielä niin keskenkasvuinen ja ettei luokalla ole niin väliä, koska saadaan joko H tai EH. Junnunarttuja oli ilmoitettu 2. Pinna käyttäytyi siivosti, nyt se malttoi juosta tosi hyvin. Meidän kilpakumppani sai erin, sitten olikin meidän vuoro. Kuuntelin sivukorvalla arvostelua, ja ajattelin että ihan mukiin menevää tekstiä sieltä tulee. Sitten pyörähdettiin vielä ympäri ja edestakaisin. Vaikka Pinna on mun mielestä tosi kaunis (yllättävää...), niin ihmetys oli suuri, kun saatiin vaaleanpunainen nauha. Oltiin siirtymässä kilpailuluokkaan, mutta ei ehdittykään kun saatiin jo punainen nauha junnuluokan voitosta! Mahtava fiilis! Tuomari sanoi kilpailuluokan päätteeksi, että tykkää Pinnasta tosi paljon, korviin se ei ollut ihan täysin tyytyväinen, pitäisi taittua alaspäin. Nyt korvan kärjet on vaakatasossa hieman alaspäin. PN-kisassa meille ei tullut sijoitusta, mutta sitäkin enemmän kokemusta. Pinna seisoi hienosti, ja juoksi 1½ kierrosta hyvin, sitten se keksi että kaverit juoksee sen perässä ja rupes riekkumaan ja kuikuilemaan sinne päin. Arvostelu löytyy luonnollisesti tuolta Pinnan arvosteluista. Seuraava näytelmä ois sitten Saarijärvi. Mennään Saarijärvelle mökkeilemään. Kiitos vielä äiteelle hienosti hoidetusta kety:n roolista! :)

Ens viikon maanantaina Pinna menee silmäpeilaukseen, toivottavasti siitäkin selvitään puhtain paperein!

Agilityn alkeiskurssilla ollaan menty hyppyjä, putkia, pituutta, rengasta, muuria ja keppejä. Hypyille ollaan tehty lähetyksiä, takanaleikkausta, samoin putkille. Muuri menee hienosti, vaikka aluksi ajattelin että miten Pinna sen yli menee, kun ei edes yli näe.. Mutta hienosti se menee, lähetyksiä, vastaanottoja ja takanaleikkausta!! Maxi-rengas menee myös mukavasti, ollaan otettu vastaan ja ohjattu sivusta. Keppejä ollaan menty verkkokujalla, vedättämällä ja sitten silleen et etenee itsestään (makupalakupille). Pituus mentiin viime kerralla myöskin, kunhan ohjaaja kertoo ensin apuohjaajalle että mitä tehdään, niin hyvin menee! ;) Oon kyllä tyytyväinen Pinnaan, hyvin se malttaa, mutta tekee töitä nopeasti ja hallitusti. Eiköhän se vielä lapasesta lähde... Kurjinta sille on häkissä odottaminen, häkki heiluu ja huuto kuuluu, agilityn katsojaksi siitä ei kyllä koskaan ole...

Yhden jäljen oon tehny leirin jälkeen. Metsään, sammalta ja jäkälää, pikkusen kumpareinen maasto, loivaa ässää. About 70 askelta eikä tuullut oikeen mitään. Leirin oppeja ei hirveänä sovellettu, tultiin jäljelle sivusta, se etsi hyvin aloituskohdan ja lähti oikeeseeen suuntaan. Mukavasti meni, tarkisti loivissa käännöksissä aina että missä jälki kulkee. Pitäs vaan laittaa loppupalkka kuppiin, se kun meinaa jäädä syömättä, kun Pinna hakee jäljen jatkumista.

Tokoiltiin tiistaina, seuraamiset meni mukavasti, paikkamakuu tosi hyvin. Hyvää häiriötreeniä, kun kesken paikkamakuun mattimyöhäinen toi koiran paikkamakuuseen kaikkien koirien edestä Pinnan viereen. Kävin palkkaamassa ja paikkamakuu jatkui rauhallisissa merkeissä. Jätöt oli tällä kertaa priimaa. Nyt vaan vahvistetaan seisomista ja maahanmenoa, niin eiköhän se siitä. Hyppyä treenattiin myös, vielä tarvii hiomista. Mutta hyvillä mielin lähdetään Oulun kisoihin, toiveissa parantaa edellisten kisojen tulosta.

Lupasin ostaa serkkutyttö-Miinalle hevosen, jos K-PKK:n joukkue voittaa tokon joukkue-SM:t. Taitaa olla häviävän pieni mahdollisuus Miinalla saada polle!!! ;)

Taas on hetki vierähtänyt viime polkkauksesta. Käytiin kotikotireissulla Nivalassa ja siellä oli sattumalta Match Show, mihin osallistuttiin koko konkkaronkalla, Sonja & Zippi, Miina & Muska ja minä & Pinna. Muskalle olen luvannut, etten sitä vie enää näyttelyihin, ja Miina kun tahtoi Muskan esittää, niin vanha piikakin pääsi näytille hienossa kesäkarvassaan. Kaikki koirat saivat punaisen, Pinnakin käyttäytyi siivosti. Zippi oli pentujen kolmas, narun pureskelun olis voinu jättää välistä. Pinna ei sijoittunut isojen koirien kisassa, Muska oli hienosti toinen!! Pitää paremmalla ajalla kaivella kuva sähköpostin syövereistä.

Pinnan tokoura korkattiin Kannuksessa tuloksella ALO3. Tulokseen sinänsä olen tyytyväinen, itsekään en ole kisannut tokossa aiemmin. Saatiin joko hyviä pisteitä taikka ei pisteitä ollenkaan, ei oltu vielä valmiita. Tässäpä meidän pistesaalis, tuomarina oli Pipa Pärssinen.

luoksepäästävyys         10
paikkamakuu                 8 (tuplakäsky perusasentoon)
seuraaminen kytkettynä 8½ (mun kädet liian ylhäällä, hieman väljä osittain)
seuraaminen vapaana    8 (sama kuin edellä + yks hidas ja vino perusasento)
liikkeestä maahan          0 (tuplakäsky maahan + perusasentoon)
luoksetulo                    8½ (tuplakäskyllä vinoon perusasentoon)
liikkestä seisominen       0 (ei jarrut toiminu edes tuplakäskyllä)
hyppy                           0 (ponnisti lautojen päältä)
kokonaisvaikutelma       9

Pisteitä yhteensä 116 ja sijoitus 4. Paikkamakuuseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Ekalla kertaa yks keeshond varasti heti, kun oltiin jätetty koirat ja villitsi kaikki koirat juoksemaan ympäri kenttää. Kaikki muut pääsi uusintaan paitsi tämä keeshond. Toisella kertaa Pinna teki hienon paikkamakuun, se makas niinkuin patsas, mutta tosiaan tuplalla perusasentoon. Tätä tarvii treenata lisää. Vieressä ollut borcol nousi heti ylös, pyöri ympäri, nuuskutteli maata ja Pinnaa, vikisi ja sitten taas vaihtoi asentoa. Kylmä hiki virtasi, mutta Pinnispä makas paikallaan! Pipa tuumas, että hyvin töitä tekevä koiruus, joka on vielä hieman kesken. Näistä molemmista asioista olen kyllä Pipan kanssa samaa mieltä. Seuraava tokokoitos onkin sitten Oulussa 7.6. tokon SM-joukkuekisa. Joukkueeseen lähtee Pinnan lisäksi vehter Arttu (ALO), labnou VInha (AVO), sakpai Nicu (EVL) ja snauts Ransu (EVL). Nyt treenaillaan nämä liikkeet kuntoon ja mennään parantamaan suoritusta Ouluun. Seuraavat normaalit tokokisat onkin sitten kesäkuun lopuilla Kokkolassa.

Agilityn alkeiskurssikin ollaan korkattu. Ekalla kertaa mentiin pelkkää hyppyä, otin Pinnalla muutamia toistoja, kun hypyn se osaapi. Eilen sitten otettiin hyppyä, putkea ja muuria. Putkia väänneltiin U:lle ja S:lle, hienosti meni pimeistä kulmista lähetyksetkin! Takanaleikkauksia treenailtiin, ne vaatii vielä treeniä. Hypyille harjoiteltiin sivusta ohjausta + takanaleikkausta. Muuria mentiin ekaa kertaa, ja hienosti meni! Ajattelin kyllä, että reppana ei näe yhtään minne hyppää, kun maximuuri palikoineen on Pinnaa korkeampi, mutta Pinnis teki muurin loistavasti! Kyllä meistä vielä jotain joskus tulee...

Viikonloppuna käytiin collieiden PK-leirillä Hauholla. Oltiin 2 päivää peltojäljellä, oltiin ilmoittauduttu alottelijoiden metsäjäljelle. Pohjatyöhän tietty tehdään pellolla. Ekan päivän jäljet ei oikein sujunu coachin mielestä. Liian kiihkeä ja liian intensiivinen jäljestäjä. Rauhoittelin sitten Pinnaa seuraavalle jäljelle, meni kuulema paremmin. Maailmanparannusiltaman jälkeen toisen päivän pitempi ja vanhempi jälki meni tosi hyvin, kouluttajankin mielestä. Saatiin jotain vinkkejä jäljen ajoon, tosin osa vinkeistä oli ristiriidassa aiempiin saamiini. Vaatii hieman sulattelua, ja luulen pysyväni vanhoissa jutuissa osittain. Pesosen Kaarina näpsi jälkikuvia, siirtelen niitä tänne blogiin tässä joskus. Kiitos kivasta leiriseurasta Kati & Trine, Anne & Edi, Hanna & Siiri sekä Tiina & Saimi! Oli mukava tutustua koiruuksiin omistajineen! Ja kiitokset PK-toimikunnalle leiristä! :)

Niin se aika vaan vierähtää,  yli kuukausi viimeisestä polkkauksesta! Kokeilepas tässä sitten muistella mitä on tehty tai oltu tekemättä...

Työt haittaa harrastuksia ja muuta sosiaalista elämää vielä parin viikon ajan. Sitten lomailen kolmisen viikkoa ja aloitan taas "normaalin" työnteon! :)

Pinna täytti 4.4 kokonaisen vuoden! Onneksi olkoon muille kohtalotovereille näin jälkikäteen! Sähköpostissa oli kiva ylläri, kun kaustisten velipojan huoltojoukot oli lähettänyt kuvia! :) Kovasti oli pinnamaisia elkeitä!

Lohtajan pahojen tokotreeneissä ollaan Pinnan kanssa käyty vaan kerran, tietysti aina hallipäivänä mulla on iltavuoro eikä päästä. :( Hallissa tokoiltiin Pinnan kanssa ja oltiin välillä reunalla katsomassa muiden tokoilua. Hyvää harjoitusta olla tekemättä yhtään mitään, Pinna ei oikeen osaa rauhottua kun muut tekee.

Kerran ollaan käyty treenaamassa Tiinan kanssa Kannuksen Dogness-hallissa agilityä. Otettiin narussa puomia ja keinua. Tulipahan todettua se, että Pinna menee vauhdilla puomille, eli pitää pysäyttää se ylösmenokontaktille. Muuten siitä saattaa tulla ongelmaa. Alastulojen kanssa ollaan oltu jämptejä, 2-2 ja luvan kanssa pois. Keinusta tuli Pinnan lemppari! Se innostu sen kallistumisesta, ja meinasi sitten irti ollessa karata keinulle... Mentiin pussia ja minirengasta. Tällä hetkellä Pinnalla on kyllä paljon enemmän intoa mitä taitoa, mutta eiköhän se vielä tästä. Eihän me olla oltu esteillä montaa kertaa.

Pinnan kans käytiin Jokisaaren Minnan agilitytreeneissä Tupoksella. Mukana oli tuttu porukka , Anttu ja borcol Fresco, Tiina ja auskel Jami sekä meille uusi tuttavuus schape Konsta. Päivä alkoikin oikein loistavasti. Oltiin sovittu että mennään kaikki Tiinalle tiettynä kellonlyömänä ja lähdetään siitä ajeleen Tupokselle. Olin jo ajelemassa Tiinalle, kun huomasin että mun vaelluskengät puuttuu. Vaelluskengäthän ei oo maailman parhaat kengät agilityyn, mutta siellä kuulemma oli hieman märkää. Todellisuudessa pohja oli kyllä tosi hyvä. Treenattiin kimurantteja ohjauskuvioita ja vauhtia riitti... Aluksi mentiin yksittäin verkkokeppejä, jotka minä onnistuin tunaroimaan omalla ohjauksella siten, että Pinna pomppas jossain vaiheessa pois kepeiltä. Turhaa hätiköintiä minulta, pitäs antaa nuorelle koiralle tarpeeksi tilaa ja aikaa. Mentiin minipuomia, palkka oli ylösmenolla, alastulolla ja kolmas palkka parin metrin päässä, minne sitten koiruus lähetettiin alastulolta. Keinu meni hyvin, mulla oli siinäkin turhan kiire... Ohjasin Pinnaa patukan kanssa, muuten se meinaa tulla kintuille näppimään huonosta ohjauksesta. Ohjaan paremmin kun pidän kädessä jotain...

Eka ratapätkä oli aika vinkeä, nakattiin koira nollakulmasta putkeen, siitä lähdettiin pyörittään kolmea estettä, josta keppeille kierrättäminen. Hienosti nuoret koirat toimi! Sitten toisessa treenissä haettiin putkien kautta vauhtia, pyöritettiin pari kertaa saman esteen ympäri ja siitä avokulmaan kepeille. Tän jälkeen otettiin vielä pari pientä pätkää, ja sitten otettiin simppeliä suoraa ja etenemistä. Niissä Pinna sytty oikein kunnolla ja teki valtavan hienosti vaikeita käännöksiä. Muskakaan ei oo koskaan tehny sellaisia... Pinna askarteli yhden pannan rikki treeneissä rataantutustumisen aikana. Sen jälkeen se sitten odottelikin häkissä.... Pitää käyttääkin sen kanssa häkkiä, kun sinne se rauhottuu paremmin.

Pinna on nyt sitten virallisesti lonkka- ja kyynärkuvattu, Kennelliiton tuomiota tässä odotellaan. Vähän jännitti kuvaus kuitenkin, vaikka itsekseni ajattelin että puhtaat kuvat pitäs olla. Oli varmaan mörkönä Muskan huonot kuvat. Oli suuri helpotus, kun meidän eläinlääkäri Pena kertoi kyynärpäiden olevan selvät nollat. Sitten lonkkakuvien kanssa Pena tuli ja mietiskellen sanoi että nämä lonkkakuvat sitten ovat melkosen hyvät, harvoin kuulemma näkee piirun verran yli vuoden ikäisellä koiralla näin hyviä kuvia. Lonkkien pitäs olla A! :)

Samalla eläinlääkärireissulla kävin katsomassa Hannamaarian Saksan tuliainen kromfo-pentua Linaa. Ihana paketti, tosi reipas! Jotenkin tuli Pinna mieleen yrittäessäni näpsiä siitä kuvia. Pinna tuli pentuna aina suoraan pahki kameraan ja mielellään vielä zoomiin...



Pinna kävi eilettäin match showssa. En ite päässyt, kun olin töissä, mutta Sonja käytti Pinnan ohikulkumatkalla kehässä. Pinna oli ollut rauhallinen ja käyttäytynyt nätisti... Pitää varmaan laittaa joku muu sen kanssa kehään, mä en saa sitä rauhottumaan! Pinna oli ollut aikuisten kolmas. Arvostelussa luki hyvin esitetty, rauhallinen koira, hieman epävarma, koira hieman hosuinen. Zippi oli ollut urospentujen kakkonen. Kiitos vielä Sonjalle Pinnan esittämisestä keskellä räntäsadetta!

Muska on elellyt oloneuvoksen elämää lenkkeillen, leikkien ja löhöillen. Muska kävi hierojalla, ja nyt Muska oli tosi hyvässä kunnossa. Sen on kyllä huomannut itsekin, Muska on niin riehakas ja reipas. Toivottavasti Muska on meidän seurana vielä kauan!

Tänään oli tarkoitus tehdä koirille ensimmäiset jäljet, mutta jälkikausi jäi tällä kertaa korkkaamatta. Yön aikana oli satanut melkein 10 cm lunta... Pinna jatkoi askarteluharrastustaan. Se nakersi tässä blogin alkuaikoina match show-ruusukkeen atoimeiksi, tällä kertaa kohteena oli yön pimeydessä lohikäärmepuun toinen latva. Nätti näky matolla! ;)